Ei siitä ole hirveän kauan, kun itsekin pohdin
sivuainevalintoja. Näin englannin pääaineopiskelijana yhdeksi sivuaineeksi
valikoitui melkein automaattisesti toinen kieli, sillä se oli tullut aloitettua
jo opiskelujen alussa. Kuitenkin sen jälkeen, kun olin joutunut vastaamaan
tuhannennen kerran kieltävästi urakyselyihin siitä, tuleeko minusta opettaja vai kääntäjä, niin jouduin tosissaan miettimään, mitä tutkinnolla tuollaisenaan
tekisi. Koska edellä mainitut ammatit ja tutkijan ura olivat jokseenkin poissuljettuja,
vaihtoehtoja jäi aika vähän. Niinpä ensimmäinen muutos kohti minulle sopivaa tutkintoa
lähti sivuainevalinnoista. Koska oma opinahjoni ei tarjonnut esimerkiksi
kasvatustieteen opintoja, oli niitä haettava muualta. Suoritinkin ne loppujen
lopuksi Vaasan kesäyliopiston kautta Helsingin yliopiston tutkintovaatimusten
mukaisesti, ja olen ollut tyytyväinen tähän päätökseen.
Ainakin omasta mielestäni sivuaineista ja
sivuainevalinnoista puhuttiin yliopistossa todella vähän. Se on harmi, sillä niillä
on mahdollista täydentää omaa pääainettaan juuri oikealla tavalla tai
suorastaan pilata koko kokonaisuus. Nopean valmistumisen sijaan opiskelijoita
tulisi kannustaa järkeviin sivuainevalintoihin. Mielestäni harkittu
kokonaisuus, vaikka se kestäisikin kauemmin suorittaa, on viime kädessä parempi
valinta verrattuna nopeasti suoritettuun hajanaiseen tutkintoon. Opiskelijoita
tulisi myös rohkaista ja kannustaa tiedekuntarajoja ylittäviin valintoihin, sillä moniosaajille on varmasti kysyntää työmarkkinoilla.
Tulee kuitenkin muistaa, että tasapaino kivan ja järkevän
valinnan välillä on myös syytä löytää. Toiset opinnot kiinnostavat luonnollisesti
enemmän kuin toiset, mutta kannattaa miettiä palvelevatko ne loppujen lopuksi
tavoitetta. Toisaalta, ei ole myöskään mitään järkeä ottaa sivuaineeksi
ainetta, josta ei ole itse kiinnostunut vain sen takia, että ”se on järkevä
valinta”.
Jos oman yliopiston tarjonta ei kiinnosta, niin kannattaa
vilkuilla vieraisiin pöytiin ja tutustua muiden oppilaitosten ja
koulutustarjoajien valikoimaan. Kesäyliopisto on tässä mielessä oiva partneri,
koska tuomme ohjatut opintokokonaisuudet tänne Vaasaan, helposti saataville.
Opinnot ovat iltaisin ja viikonloppuisin, joten myös työssäkäyvillä on
mahdollisuus tulla mukaan. Tänä vuonna Vaasan kesäyliopiston tarjoaa
perusopintokokonaisuuksia (25-30op) mm. seuraavista aineista: lasten ja nuorten
psyykkinen hyvinvointi (UEF), kasvatustiede (HY), psykologia (JY),
tuotantotalous (OY), johtaminen (VY), erityispedagogiikka (JY), kemia (JY),
kirjallisuustiede (JY), työ- ja organisaatiopsykologia (UEF), historia (JY),
ruotsin kieli (VY), luova kirjoittaminen (TY), ja lasten ja nuorten psyykkinen
hyvinvointi (UEF). Tarkempiin kurssitietoihin ja ilmoittautumiseen pääset tästä.
Kesäyliopistossa on myös muita omaa osaamista kehittäviä
kursseja. Yksi syksyn mielenkiintoisimmista kursseista on InDesign-sivuntaittokurssi
(12.-13.11.). Kahden päivän koulutus opastaa sinut InDesignin perusteisiin ja
käyttöön, jonka jälkeen sinulla on hallussa perusasiat taitto-ohjelman
käytöstä. Kurssi sopii niin viestinnän opiskelijoille tai vaikkapa yrittäjille,
jotka joutuvat töissä tekemään ilmoituksia tai muita pienimuotoisia graafisia
töitä. Lisätietoja koulutuksesta löydät tästä.
Tsemppiä syksyyn ja rohkeutta tehdä jännittäviä valintoja!
-Mari-
Kirjoittaja
Mari Lösönen työskentelee Vaasan kesäyliopistossa koulutuskoordinaattorina ja hänen vastuullaan on työelämän koulutukset. Samalla hän
opiskelee englantia Vaasan yliopistossa ja unelmoi opinto-ohjaajan
ammatista. Postia voit lähettää hänelle osoitteeseen mari.losonen(at)vaasankesayliopisto.fi
Talvella 2014 silmääni osui Vaasan kesäyliopiston ilmoitus,
jossa haettiin harjoittelijaa kolmeksi kuukaudeksi kesälle. Kiinnostukseni
heräsi, koska olin itsekin aikanaan opiskellut kesäyliopistolla
kirjallisuustieteen perusopinnot. Täysin myyty olin siinä vaiheessa, kun luin
harjoittelijan työtehtävien kuvauksen. Se kuulosti sellaiselta, mistä pitäisin.
Aluksi tuntui, että erilaisia sivustoja, käyttäjätunnuksia
ja työtehtäviä olisi sata erilaista. Mietin, miten muistaisin kaiken (sitten opin post-it -lappujen voiman). Nyt lopun häämöttäessä kaikki tuntuu selkeältä,
vaikka muistilappujen määrä työpöydälläni ei olekaan vähentynyt. Itse asiassa
kuviot selkiintyivät kovasti jo ensimmäisen kuukauden jälkeen. Niin TT-kirjeet,
Kurki kuin Yammerikin ovat tulleet tutuiksi. Joskus ne ovat eksyneet jopa uniin
asti (onneksi kuitenkin hieman
huvittavalla tavalla).
Siistinpiäkin päiviä on ollut...
Uusi harjoittelupaikka on aina jännittävä muutos täynnä
uuden opettelua. Itselleni tämä oli ensimmäinen varsinainen harjoittelu, jonka
olen yliopistoaikana tehnyt. Paljon vaikuttaa se, miten pääsee mukaan
työyhteisöön. Heti ensimmäisestä päivästä alkaen koin olevani tervetullut
Vaasan kesäyliopistolle. Vaasan kesäyliopiston tiimiä kuvailisinkin pieneksi ja
lämminhenkiseksi. Töihin on aina ollut mukava tulla, kun on tiennyt, että
siellä odottaa hyvä työilmapiiri ja mukavat työkaverit. Uuden opettelukin oli
helpompaa kun apua on saanut aina sitä kysyessä.
Kurssijärjestelyjen maailmaan oli hieman helpompi
sukeltaa oman korkeakoulutaustan vuoksi. Yleisten
käytäntöjen ymmärtäminen oli tämän takia tuttua minulle. Paljon uutta olen
kuitenkin oppinut, nyt kun olen katsonut kursseja toisesta näkökulmasta kuin
vain opiskelijana.
Korkeakouluopintojen lisäksi kesäyliopisto tarjoaa monia
muita opintoja. Tiesin entuudestaan joitakin, mutta esimerkiksi Ikääntyvien
yliopisto ja jotkin ammatilliset koulutukset olivat minulle uusia,
positiivisia, tuttavuuksia. Sellaisia pitäisi itsekin hyödyntää enemmän. Ikääntyvien yliopistoa ehkä vasta vähän
myöhemmin, mutta viittomakielien opinnot voisivat olla rikastuttavia.
Toukokuinen kampusalue
On vaikea vastata suoraan kysymykseen, mitä olen oppinut. Olen oppinut niin valtavan paljon.
Toisessa päässä oppiminen on ollut erilaisten tietokoneohjelmien, kuten
Publisherin käyttöä, Kurssinhallintajärjestelmän opettelua, monenlaista
viestintää sekä muuta käytännön tasoista oivaltamista. Positiiviseksi olen myös
kokenut työn ihmisläheisyyden. Tavalliseen työpäivään on kuulunut joko
sähköposteja tai puheluita opiskelijoiden, opettajien tai muiden yhteistyössä
toimivien henkilöiden kanssa. Toisessa päässä oppiminen on ollut
kokonaisuuksien hahmottamista: miten kurssien järjestäminen tapahtuu alusta
loppuun, tai miten toimii yhteistyö esimerkiksi kesäyliopiston ja avoimen
yliopiston välillä. Tiivistäen voisi sanoa, että olen oppinut paljon
kesäyliopiston toiminnasta niin kokonaisuutena kuin käytännönkin tasolla.
Voin lämpimästi suositella Vaasan kesäyliopistoa seuraaville
harjoittelijoille. Työtehtävät ovat olleet vaihtelevia, mikä on ollut minusta
mukavaa. Tuleville harjoittelijoille voisin antaa neuvoksi olla oma itsensä ja lähteä rohkeasti mukaan.
Mukavan työn lisäksi tähän kesään kuuluivat kauniit kesäillat
Nyt kun palaan siihen ajatukseen, joka minulla oli viime
talvena, voin todeta, että oikeassa olin. Tämä harjoittelu oli juuri sellainen
kuin olin ajatellut: sellainen, josta pitäisin.
Kiitos ihanalle Kesis-porukalle kuluneesta kesästä ja
opiskeluintoista syksyä jokaiselle Kesis-henkiselle :-)
- Susanna
Kirjoittaja Susanna Kokko työskenteli harjoittelijana Vaasan kesäyliopistolla 2.5.-31.7.2014. Hän jatkaa syksyllä opintojaan Tampereen yliopistossa suomen kieltä opiskellen.
Joulun kunniaksi päätimme listata kesiksen työntekijöiden kesken omat joululaulusuosikkimme blogikirjoitukseen. Jokainen sai valita kaksi kappaletta, jotka ovat enemmän tai vähemmän merkityksellisiä itselle, ja valinnat olivat seuraavanlaiset:
Den här låten påminner om min tidiga barndom då mamma
alltid lyssnade på The Carpenters. Då
jag hör den här låten så kommer det upp en massa mysiga minnen. Bland annat
påminner låten om pepparkaksbakning, min julkalender på väggen som mamma
pysslat ihop av tändsticksaskar, våra gamla köksgardiner med jultomtar på som
jag älskade och känslan av förväntan inför julafton!
Jag tycker den är vacker och skapar julstämning. Då jag
hör den här låten så förknippar jag den med mitt första år på gymnasiet. Det
var där jag upptäckte låten för första gången då två klasskompisar uppträdde
med den på julfesten. Det var så fint så jag fick gåshud och efter det har
den varit en av mina favoritjulsånger.
Perheemme
jouluperinteeksi on muodostunut viettää joulunalusviikko Lanzarotella ja siellä
ei voi välttyä kuulemasta kappaletta Feliz Navidad, joka joulun aikaan kuuluu
taustamusiikkina kaupoissa ja ravintoloissa. Iloinen joulurenkutus soikin
sitten päässä melkein juhannukseen asti.
Kauneimmat
joululaulut tulee laulettua samalla matkalla. Gran Canarian suomalaisen ev.lut. seurakunnan pappi
tekee kanttorin kanssa vierailun naapurisaarelle Lanzarotelle ja kauneimmat
joululaulut lauletaan Norjan Merimieskirkon tiloissa. Tuolla ensimmäistä kertaa
ikinä joululauluihin on mielessäni yhdistynyt voimakas isänmaallisuuden tunne,
vaikkei tuon kauempana ollakaan. ”Sä
tähdistä kirkkain, nyt loisteesi luo sinne Suomeeni kaukaisehen!” eli
Sylvian joululaulu.
Kouluaikainen lempparibiisi.
Musiikintunneilla ja joulujuhlissa tätä laulettiin paljon, mutta onneksi ei
kuitenkaan kyllästymiseen asti :) Vieläkin tätä kuunnellessa tulee hyvä ja
jouluinen mieli.
Pavarotista meillä kotona tykkäävät äiskä ja iskä,
silloin kun on rauhallinen iltahetki lämpimän glögin ja kynttilöiden valossa,
nuoremman polven joulumieltä taas kuvastaa paremmin tuo toinen laulu... :)
Låten är helt enkelt, enligt min upplysta och
ofelbara åsikt, den enda bra jullåten som skrivits. Wesley Willis var en
konstnärlig outsider, som år 1989 fick diagnosen paranoid schizofreni och
åtnjöt något av ett kultfigurstatus från mitten av 1990-talet fram till denna
dag. Alla hans låtar följer mer eller mindre samma mönster,
hans trogna synth kompar och Willis sjunger om livet. Han gillade även att måla
bussar och skyskrapor. Texten i den här låten värmer en gammal mans hjärta och
berättar på en kort och koncist sätt varför Wesley Willis (och många andra)
uppskattat den här högtiden genom tiderna. Det ska inte vara invecklat om det
kommer direkt från hjärtat. Dessvärre dog Willis år 2003, endast 40 år gammal.
Rock over London, rock on Chicago.
De dagar jag vill plåga mig själv med horribel musik
med irriterande, ylande sång lyssnar jag på Mariah Carey. Vanligtvis försöker
jag undvika att göra det, eftersom det inte är särskilt friskt beteende. Av
någon orsak tycker jag det finns en viss charm i den här låten, jag tror det
beror på att den på ett så slemmigt sätt representerar en märklig paradox:
texten handlar om att sångaren bara vill ha sin älskade hemma hos sig på
julafton och inget annat betyder någonting, samtidigt som låten framstår som otroligt
fejk och mer eller mindre verkar direkt skriven som ett marknadsföringsstycke
för enorma, själlösa varuhus som hyllar kommersialismen och
kreditkortsskulderna som kretsar kring julen. När ett "konstverk"
motarbetar sig självt blir det ju ändå lite intressant. Eller gillar jag Mariah Carey i smyg?
Yleensä joulurällätykset saavat minut kiristelemään
hampaitani ja vajoamaan satunnaisiin raivonpuuskiin, joista rauhallinen
joulumieli on kaukana. Onnistuin kuitenkin löytämään muutaman joululaulun,
jotka eivät aiheuta suuria ohimosuonten pullistumia. Ave Mariaa pystyn
kuuntelemaan tasaisella pulssilla, eikä siihen tarvitse assosioida yhtään laulavaa
oravaa. Ja koska Ritva, ystäväni, valitsi samaisen kappaleen ja vieläpä
minunkin suosikki suklaasilmäni esittämänä, olen pakotettu valitsemaan toisin.
Valitsen siis fennomanioissani suomenkielisen version ja tulkitsijaksi äitini
uuden ihastuksen, Jarkko Aholan.
Ihan vain siksi, että mielikuva käsi kädessä lavalle
rientävistä ja nätisti pyörähtelevistä idoleista on aivan liian kutkuttava
jätettäväksi väliin! :)
(Koska YouTubesta ei löytynyt samoja kappaleita kuin
Spotifystä, linkit johtavat toisiin versioihin kappaleista. Tarkoittamani
versiot löytyy Kesiksen Spotify-listasta)
Pitkällisen pohdinnan jälkeen päädyin valitsemaan
omiksi joululauluiksi kaksi kuorokappaletta. Vaihtoehtoja oli alussa todella
monta, ja hylkäyslistalle joutuivat mm. Whamin Last Christmas, Band Aidin Do
They Know It’s Christmas? ja kotimainen Tulkoon joulu. Valitsemani kappaleet
ovat sellaisia, joita on mukava kuunnella joulunalusviikolla kotona tuvassa
juoden glögiä tai neuloen tai silittäen kissoja ja koiria. Rallatuksen eivät
ole oikein koskaan olleet lähellä sydäntä, vaan minuun vetoaa enemmän melodialtaan
hieman ehkä surumieliset kappaleet. Tai kuten ehkä kollegani Sven asian
ilmaisisi: olen joululaulukonservatiivi. Näiden tahtiin taittuu rattoisasti myös pitkähkö ajomatka toiselle puolelle Suomea joulun viettoon.
Näiden kappaleiden
siivittämänä Vaasan kesäyliopiston henkilökunta haluaa toivottaa
kaikille oikein rauhallista joulua ja hyvää uutta vuotta 2014!
Kaikkiin kappaleisiin pääsee klikkaamalla linkkiä kappaleen kohdalla tai avaamalla Spotifyssä olevan soittolistan.
Minua pyydettiin
kirjoittamaan perinteinen blogikirjoitus kokemuksistani harjoittelijana Vaasan
kesäyliopistolla, joten tässä tämä nyt on. Alkuun pääseminen tuntui jokseenkin
hankalalta, sillä vaikka asiaa oli paljon, en oikein tiennyt mistä aloittaa. Aloitin
siis alusta.
Pestini harjoittelijana
Vaasan kesäyliopistolla alkoi toukokuussa, heti vapun jälkeen. Heti
ensimmäisten päivien aikana pääsin tositoimiin ja harjoittelu lähtikin nopeasti
rullaamaan eteenpäin. Työtehtäväni ovat olleet monipuolisia ja ne ovat
koostuneet aivan arkisista konttorihommista ja pikkuaskareista aina suurempien
kokonaisuuksien hallintaan. Työtehtävien parasta antia on ehdottomasti ollut
vaihtelu haastavuuden ja kiireellisyyden kanssa, sekä tehtävien päällekkäisyys.
Myös ammattislangi on tullut harjoittelun
myötä nopeasti tutuksi: TT-kirjeet, kuhat ja yammerit kuuluvat nyt olennaisena
osana päivittäiseen kommunikointiin.
Työpiste jossain vaiheessa kesää. Hallittu kaaos.
Harjoittelu Vaasan
kesäyliopistolla on antanut mahdollisuuden kurkistaa erilaisille työelämän
osa-alueille, jotka ovat aikaisemmin olleet jokseenkin harmaata aluetta
itselle. Projektiyhteistyö ELY-keskusten kanssa on valaissut valtionhallinnon
paikallistoimintaa ja selkeyttänyt niiden sijoittumista kartalle suhteessa
työelämään ja yksityishenkilön toimintaan. Yhteistyö Vaasan yliopiston ja
Vaasan avoimen yliopiston kanssa on puolestaan tutustuttanut minut edellä
mainittuihin organisaatioina, kun aikaisemmin näkökulma on ollut hieman
erilainen, lähinnä opiskelijan tarpeista ponnistava. Lisäksi, koska Vaasan
kesäyliopisto on toimintamuodoltaan voittoa tavoittelematon yhdistys, on ollut
mielenkiintoista seurata, miten hallinnolliset asiat hoidetaan toimialueeltaan
näinkin suuressa yhdistyksessä. Ennen tätä oma yhdistystoiminta on rajoittunut
pienimuotoisen musiikkiyhdistyksen pyörittämiseen.
Miettiessäni
mieleenpainuvimpia tapahtumia töissä, jotka eivät varsinaisesti liity
työtehtäviin, nousee nopeasti mieleen persoonallisuustesti, jonka teimme
syyskuun puolessavälissä. Oikeastaan tulisi puhua
persoonallisuusindikaattorista, koska vastauksiahan ei arvoteta, eikä mikään
vastaus ole toista parempi. MBTI® on oiva apuväline arkipäivän tilanteisiin,
koska sitä on helppo soveltaa eri tilanteisiin ja lisäksi sen avulla voi
tunnistaa omia käyttäytymismalleja, ja hyväksikäyttää tätä oman
henkilökohtaisen kehittymisen apuna oli sitten kyse omasta itsestä tai
suhtautumisestaan muihin. Teimme MBTI®-testauksen professori Vesa Routamaan
johdolla, joka työskentelee Vaasan yliopiston johtamisen laitoksella, sekä
toimii Vaasan kesäyliopiston tiederehtorina. Testin lisäksi erilaiset
koulutukset ovat olleet hauskoja, kuten turvallisuuskoulutus marraskuun
alkupuolella. Vierailimme pelastuslaitoksella kokeilemassa käytännössä palosammutusta
sekä nestesammuttimen että sammutuspeiton avulla. 'Sokka irti' tuo nyt Cheekin
lisäksi mieleen palomiehet.
Minä ja koulutussuunnittelija Ritva palosammutusharjoituksissa palolaitoksella.
Jos kuitenkin listaan asioita,
joista haluaisin mainita seuraavalle harjoittelijalle, tulee mieleeni seuraavia
asioita:
1) Sosiaalinen vuorovaikutus
ja verkostoituminen. Kuten niin monessa muussakin ammatissa,
koulutuskoordinaattorin tehtävissä ollaan tekemisissä ensisijaisesti ihmisten
kanssa. Tästä syystä hyvä koordinaattori täyttää ainakin toisen seuraavista
vaatimuksista: hän on luonteeltaan sosiaalinen tai hän osaa ilmaista itseään
hyvin kirjallisesti. Molemmat auttavat ratkaisemaan ja purkamaan erilaisia
haastavia asiakaspalvelutilanteita, sekä edesauttava verkostoitumista.
Verkostoituminen on tärkeää kokonaisuuden ja pitkän aikavälin kannalta, koska
se helpottaa kurssien markkinointia, kommunikointia eri tahojen kanssa ja
yhteistyötä.
2) Organisointitaito. Ilman tätä ominaisuutta
lankojen pitäminen omissa käsissä olisi mahdotonta. Koska kurssit ja
koulutukset elävät kaikki eri vaihetta, on tärkeää pysyä tietoisena siitä,
missä vaiheessa mitäkin projektia mennään ja mitä on seuraava askel. Itse en
enää voisi elää ilman kalenteria ja post-it-lappuja, joista on nyt tullut
luottoystäviä työasioissa. Hyvä uutinen on, että omia organisointitaitoja on
voi harjoittaa ja järjestelmällisyyttä kehittää. Se kannattaa, sillä se luo
turvaa omaan työntekoon ja projektien hallintaan.
3) Oj då! Suurin
pelkoni astuessani Vaasan kesäyliopiston harjoittelijan saappaisiin oli
ruotsinkieliset tilanteet ja eritoten puhelut. Vaikka olin kyseistä kieltä
aikoinaan opiskellut monta vuotta, kynnys sen käyttämiseen oli suuri, koska se
oli ollut vuosia epäaktiivisena. Luottamus omaan osaamiseen oli alhainen, mutta
toiveikas. Vaikka ensimmäiset tilanteet olivat enemmän tai vähemmän hupaisia,
niin pian kuitenkin opin luottamaan siihen, että kyllä näistä tilanteista
selvitään. Niihin saattaa kulua enemmän aikaa ja soittaja saattaa joutua
toistamaan asiansa, mutta lopulta viesti tulee ja menee perille. Jokainen tekee
virheitä ja vaikka kuinka lattealta se kuulostaakin, niin niistä oppii.
Epäonnistumisen pelko saattaa tulla esteeksi omalle kehittymiselle. (Sivuhuomioina
täytyy todeta, että Vasabladet on todella hyvä apu luetunymmärtämisen
harjoittamiseen kahvitauolla. Eritoten suosittelen tutustumista treffipalstaan,
jossa kesän aikana etsittiin mm. "egen billgates".)
Muistoja kesästä.
Yhteenvetona voin
todeta, että harjoitteluaika kesäyliopistolla oli mukavaa ja opettavaista.
Työkaverit toivottivat minut heti tervetulleeksi ja tunsin alusta asti olevani
osa työyhteisöä, enkä ”vain harjoittelija”. Kerran jos toisenkin olen saanut
nauraa vedet silmissä taukohuoneessa milloin millekin asialle. Kiitos Miia,
Ritva, Marjo, Tina, Sven ja Ida. Parempia työtovereita saa etsiä. Minun
tarinani kesäyliopistolla ei kuitenkaan toistaiseksi pääty tähän, joten ehkä
palailen blogin ääreen myöhemmin toisen aiheen osalta.
Lopuksi vielä linkki kappaleeseen,
jota on mukava kuunnella näin marraskuisina pimeinä ja kylminä iltoina
ikkunasta ulos tuijotellen.
-Mari-
Kirjoittaja Mari Lösönen työskenteli harjoittelijana Vaasan kesäyliopistolla 1.5.-31.10.2013, ja jatkaa nyt koulutuskoordinaattorin tehtävissä. Hän opiskelee englantia Vaasan yliopistossa ja unelmoi opinto-ohjaajan ammatista.