Harjoittelu

Talvella 2014 silmääni osui Vaasan kesäyliopiston ilmoitus, jossa haettiin harjoittelijaa kolmeksi kuukaudeksi kesälle. Kiinnostukseni heräsi, koska olin itsekin aikanaan opiskellut kesäyliopistolla kirjallisuustieteen perusopinnot. Täysin myyty olin siinä vaiheessa, kun luin harjoittelijan työtehtävien kuvauksen. Se kuulosti sellaiselta, mistä pitäisin.

Aluksi tuntui, että erilaisia sivustoja, käyttäjätunnuksia ja työtehtäviä olisi sata erilaista. Mietin, miten muistaisin kaiken (sitten opin post-it -lappujen voiman).  Nyt lopun häämöttäessä kaikki tuntuu selkeältä, vaikka muistilappujen määrä työpöydälläni ei olekaan vähentynyt. Itse asiassa kuviot selkiintyivät kovasti jo ensimmäisen kuukauden jälkeen. Niin TT-kirjeet, Kurki kuin Yammerikin ovat tulleet tutuiksi. Joskus ne ovat eksyneet jopa uniin asti (onneksi kuitenkin hieman huvittavalla tavalla).

Siistinpiäkin päiviä on ollut...

Uusi harjoittelupaikka on aina jännittävä muutos täynnä uuden opettelua. Itselleni tämä oli ensimmäinen varsinainen harjoittelu, jonka olen yliopistoaikana tehnyt. Paljon vaikuttaa se, miten pääsee mukaan työyhteisöön. Heti ensimmäisestä päivästä alkaen koin olevani tervetullut Vaasan kesäyliopistolle. Vaasan kesäyliopiston tiimiä kuvailisinkin pieneksi ja lämminhenkiseksi. Töihin on aina ollut mukava tulla, kun on tiennyt, että siellä odottaa hyvä työilmapiiri ja mukavat työkaverit. Uuden opettelukin oli helpompaa kun apua on saanut aina sitä kysyessä.

Kurssijärjestelyjen maailmaan oli hieman helpompi sukeltaa oman korkeakoulutaustan vuoksi. Yleisten käytäntöjen ymmärtäminen oli tämän takia tuttua minulle. Paljon uutta olen kuitenkin oppinut, nyt kun olen katsonut kursseja toisesta näkökulmasta kuin vain opiskelijana.

Korkeakouluopintojen lisäksi kesäyliopisto tarjoaa monia muita opintoja. Tiesin entuudestaan joitakin, mutta esimerkiksi Ikääntyvien yliopisto ja jotkin ammatilliset koulutukset olivat minulle uusia, positiivisia, tuttavuuksia. Sellaisia pitäisi itsekin hyödyntää enemmän. Ikääntyvien yliopistoa ehkä vasta vähän myöhemmin, mutta viittomakielien opinnot voisivat olla rikastuttavia.

Toukokuinen kampusalue

On vaikea vastata suoraan kysymykseen, mitä olen oppinut. Olen oppinut niin valtavan paljon. Toisessa päässä oppiminen on ollut erilaisten tietokoneohjelmien, kuten Publisherin käyttöä, Kurssinhallintajärjestelmän opettelua, monenlaista viestintää sekä muuta käytännön tasoista oivaltamista. Positiiviseksi olen myös kokenut työn ihmisläheisyyden. Tavalliseen työpäivään on kuulunut joko sähköposteja tai puheluita opiskelijoiden, opettajien tai muiden yhteistyössä toimivien henkilöiden kanssa. Toisessa päässä oppiminen on ollut kokonaisuuksien hahmottamista: miten kurssien järjestäminen tapahtuu alusta loppuun, tai miten toimii yhteistyö esimerkiksi kesäyliopiston ja avoimen yliopiston välillä. Tiivistäen voisi sanoa, että olen oppinut paljon kesäyliopiston toiminnasta niin kokonaisuutena kuin käytännönkin tasolla.

Voin lämpimästi suositella Vaasan kesäyliopistoa seuraaville harjoittelijoille. Työtehtävät ovat olleet vaihtelevia, mikä on ollut minusta mukavaa. Tuleville harjoittelijoille voisin antaa neuvoksi olla oma itsensä ja lähteä rohkeasti mukaan.

Mukavan työn lisäksi tähän kesään kuuluivat kauniit kesäillat

Nyt kun palaan siihen ajatukseen, joka minulla oli viime talvena, voin todeta, että oikeassa olin. Tämä harjoittelu oli juuri sellainen kuin olin ajatellut: sellainen, josta pitäisin. 

Kiitos ihanalle Kesis-porukalle kuluneesta kesästä ja opiskeluintoista syksyä jokaiselle Kesis-henkiselle :-) 

- Susanna 

Kirjoittaja Susanna Kokko työskenteli harjoittelijana Vaasan kesäyliopistolla 2.5.-31.7.2014. Hän jatkaa syksyllä opintojaan Tampereen yliopistossa suomen kieltä opiskellen.

Välineitä työkalupakkiin

En muista sitä kuin eilistä, en tokikaan. Mutta yllättävän usein tekstin äärellä, rakennetta pohtiessa tai runon sanavalintoja pähkylöidessä se palaa mieleen. Kirjoittajakoulutus. Opiskelin vuosituhannen vaihteessa Jyväskylän yliopistossa ja sivuaineenani oli luova kirjoittaminen. Miten ihanaa, sain tehdä juuri sitä, mitä halusin ja siitä ropsahteli vieläpä opintoviikkojakin. Vaihtuvat kirjailijaohjaajat, innostavat kirjoittamistehtävät ja luova monentaustainen ja -ikäinen opiskelijaporukka, joka saattoi keskustella päivän aiheista tai niiden vierestä aina pikkutunneille asti. Se oli mainiota aikaa!

Kirjoittajakoulutuksesta sain eväitä, jotka ovat riittäneet pitkälle ajallisesti ja mielestäni myös sisällöllisesti. Oman kaunokirjallisen tuotannon lisäksi olen päässyt myös ohjaamaan kirjoittajaryhmiä, erikoistuinhan aineopinnoissa luovan kirjoittamisen ohjaamiseen. Viimeksi ohjasin Vaasassa, jossa vedin talvella proosapajan luovan kirjoittamisen perusopintoihin liittyen. Olen jostain syystä itse hyvin innostunut novelleista ja onnekseni juuri niihin myös kurssilla paneuduttiin. Kirjoitan juuri nyt novelleja itse ja luenkin paljon - ja pelkäänpä, että innostukseni näkyi, jopa välittyi opiskelijoille. Sen suuntaista palautettakin sain.

Olen yrittänyt pitää kirjoittamisen ohjenuoranani presidentti Mauno Koiviston kuuluisaa lausetta: ”Pitää olla jotain sanottavaa ja kykyä sanoa se.” Kirjoittajakoulutuksessa voidaan tarjota välineitä erityisesti viimeksi mainittuun. Kykyä sanoa - tai tässä tapauksessa kirjoittaa - voidaan kehittää. Kukaan ei osaa syntyessään kirjoittaa romaania, novellia tai runoa. Kukaan ei ylipäänsä osaa kirjoittaa, ei edes puhua. Kieli kehittyy vain vuorovaikutuksessa muiden kanssa. On tietenkin kirjoittajan oma valinta, mitä tarjotuista välineistä hän käyttää tai kehittääkö niiden avulla jotain aivan ennennäkemättömiä kuokkia ja lapioita itselleen.

Mutta sitä sanottavaa, voimmeko me ohjaajat sitä kirjoittajan eteen kantaa? Emme. Mutta voimme toki lempeästi töniä ihmistä kohti hänen ikiomaa, salaista aiheiden lähdettään ja ehkä auttaa vähän välttämään

ympäröivän ryteikön vaaroja.

Päivi Heikkilä-Halttusen toimittamassa mainiossa Luovuuden lähteillä -teoksessa lasten- ja nuortenkirjailijat kertovat, kuinka heistä tuli kirjailijoita. Lähestulkoon kaikki mainitsevat tärkeitä ihmisiä, usein äidinkielenopettajia, jotka ovat ohjanneet ja kannustaneet nuorta kirjoittajaa. Sari Peltoniemi kiittelee lisäksi kirjailijantaipaleensa alussa Orivedellä käymäänsä kirjoittajakurssia: "Kukaan ei sanonut, miten minun pitää kirjoittaa, vaan ennemminkin, millaisia asioita kirjoittamisessa kannattaisi ottaa huomioon. Sain välineitä työkalupakkiin. Tästähän kirjoittajakoulutuksessa on kysymys, eikä siitä, että kaikista koulittaisiin samanlaisia tasapäitä." (s.313)

Kirjallista kesää ja teräviä kyniä jokaiselle!

Mervi Heikkilä

kirjoittaja, kirjastotoimenjohtaja

"Jäi jälki sydämiimme, jälki unelmiin - teille laulamme nyt näkemiin…"

Kevät on haikean ihanaa aikaa. Luonto herää hennoin silmuin ja mustan mullan läpi puskee pieniä vihreitä alkuja. Lasten kevätjuhlissa hätkähtäen tajuaa miten omat kullanmurut ovat vaivihkaa kasvaneet isommiksi ja siirtymiset tutusta ja turvallisesta ympäristöstä uuteen ja ihmeelliseen sykähdyttävät, oli se siirtyminen sitten päiväkodista eskariin tai kotoa opiskelemaan lähteminen.  

Nuorille kevät on valintojen aikaa. Koululaiset tekevät kieli- ja valinnaisiainevalintoja, ysit miettivät mihin hakeutua toisen asteen opintoihin. Abit pohtivat tarkkaan minkä oppilaitoksen hakuun eniten panostaa, etteivät ensikertalaisen hakijan extrapisteet menisi hukkaan.

Koulutuspoliittisissa keskusteluissa pinnalla on valtionosuuksien pienenemisten lisäksi oppivelvollisuuden laajentaminen 16 vuotta täyttäneisiin. Vapaan sivistystyön edustajat ovat huolissaan siitä, että kansanopistoja ollaan jättämässä pois mahdollisten opiskelupaikkojen listalta. Nämä ovat kuitenkin olleet hyödyllisiä juuri siinä kohderyhmässä, jota varten uusi oppivelvollisuusvuosi on suunniteltu. Jyri Manninen toteaa Sivistys.netin blogissa fiksusti, että vuodessa ei kukaan mene pilalle, vaikka opiskelisi jotakin, mikä ei suoraan johda tutkintoon.

”Sen sijaan vuosi omaehtoisia, itse valittuja opintoja voi muuttaa ihmisen koko elämän. Omaehtoisuus synnyttää onnistumisen ja osallistumisen tunteita, mikä puolestaan lisää ihmisen hyvinvointia, itseluottamusta ja kykyä tunnistaa omia vahvuusalueita ja kiinnostuksen kohteita.” (http://www.sivistys.net/nakokulma/oppivelvollisuuden-rinnalle-oppimisoikeus/)

Tänä keväänä Vaasan kesäyliopisto sai Suomen kulttuurirahaston Etelä-Pohjanmaalta 6000e suuruisen apurahan nuorten kesäkurssien toteuttamiseen (https://www.skr.fi/fi/ajankohtaista/etel%C3%A4-pohjanmaan-rahasto-jakoi-apurahoina-enn%C3%A4tyssumman). Kiitämme tästä, ja tarjoamme nuorille mahdollisuuden löytää omia kiinnostuksen kohteita, inspiraatiota ehkä tulevaisuuden ammattiinkin valokuvauksen, kirjoittamisen, sarjakuvien ja animaatioiden maailmoista.

Nuorten kesäkursseja

Vähän vanhemmille kesäyliopiston järjestämät avoimen yliopiston kurssit ovat hyvä tilaisuus maistaa akateemista maailmaa. Tarjolla on yksittäisiä kursseja ja isompia ainekokonaisuuksia kotimaisten avointen yliopistojen kurssitarjonnasta suomeksi ja ruotsiksi. Vielä tänä vuonna on myös mahdollista hakea opintoseteliä kurssimaksujen kattamiseen. Ylioppilaatkin voivat vinkata lähipiirille, että mainio ylppärilahja olisi lahjakortti esimerkiksi kemian perusopintojen 25op suorittamiseen tulevana syksynä Vaasassa.

Meidän huushollissa molemmat lapset jatkavat kesän jälkeen entisissä kouluissaan. Jospa sen ansiosta tänä vuonna itse suoriutuisin alakoulun kevätjuhlassa jäähyväislaulun kuuntelemisesta ilman nessupakettia!

”Turvallista matkaa me toivotamme näin
On aika purjeet nostaa ylöspäin
Turvallista matkaa aalloilla elämän
Kanssa hyvän ystävän”

Onnea kevään valintoihin ja ihania kevätjuhlahetkiä!

Miia