Cynisk skepticism möter gröna värderingar

Jag är en fullständig novis när det kommer till hållbar utveckling. Under många år ansåg jag det vara ett slöseri med tid och energi, hippiepropaganda som faller ”citygröna” bosatta i västvärldens metropolområden i smaken. Därför är jag fortfarande lite förvirrad över varför jag valde att delta i en nordisk fortbildning inom hållbar utveckling - men det torde klarna under kursens gång.

  

Träff 1, Dag 1  

Min personliga resa mot en djupare förståelse av hållbar utveckling inleds med taxi och flyg. Med tanke på resmålet känns det rätt skenheligt, men ändamålen helgar medlen brukar man väl säga. Nå, jag tog faktiskt tåget dagen innan, kanske det jämnar ut sig. Jag vet inte hur man ska förhålla sig till olika transportmedel ännu.

Väl framme i ett Oslo får man tampas med något man slipper tänka på i Pampas, nämligen höjdskillnader i terrängen.  Efter avslutad färd med trikk får jag så lov att ta mig uppför en backe för att nå Haraldsheim, där en stor del av kursens första träff hålls. Hjärtat bultar. Inte undra på att de skidar så fruktansvärt bra i det här landet.

Första kvällen hade vi en "buffet of Nordic
starters", bidrog med choklad och salmiak.

Första sessionen går till stor del ut på att vi lär känna alla deltagare, får information om hur kursen är uppbyggd och vilka kriterierna är för att vi ska få ECTS för genomgången kurs (man kommer aldrig ifrån studiepoäng), samt en presentation av deltagarna och deras projekt. Deltagarna kommer från hela Norden, och med det avser jag Danmark, Finland, Island, Norge, Sverige.  Försöker jag minnas fördelningen rätt (hur många från vilket land) så kommer jag garanterat ihåg fel. Det är speciellt kul att märka att det även finns mycket variation gällande ålder och bakgrund. 

Vi presenterar alla våra projekt och det är otroligt vilken variation man finner bland dessa. Transitionsforskning, att implementera en holistisk syn på miljö och ekonomi, göra en hel stad plastfri och utveckla hälsan på arbetsplatsen är bara några exempel. Mitt eget projekt, att arbetsplatsen ska uppfylla vissa kriterier för att få ett certifikat för hållbar utveckling, känns otroligt torrt och tråkigt i jämförelse. 

Skam och nervositet övergår ändå efter en stund i en känsla av att jag nog kanske gör någonting vettigt. Bort med alla mindervärdeskomplex! När sessionen avslutas på kvällen är åtminstone en deltagare väldigt, väldigt trött. Lights out.

Träff 1, Dag 2

Nästa dag fortsätter med bl.a. en föreläsning om vetenskapsom allmänbildning där vi bland annat diskuterar PISA-resultaten. En intressant aspekt jag inte hört om tidigare: i Finland är vi utmärkta på att prestera bra i PISA-undersökningarna, etta på listan, men samtidigt så visar det sig att eleverna har noll intresse att lära sig mer om området de känner till så väl. Hah! Dagen fortsätter med busstransport i det närmast alpina landskapet till RönningenFolkehögskole där vi får veta mer om deras verksamhet som vilar på tre stabila grundpålar, grönt tänkande, kristlig världssyn och globalt ansvar.

Utsikt från Rönnige Folkehögskole

När en uppenbarligen typisk norsk lunch (rejäla smörgåsar) inmundigats fortsätter vårt glada sällskap, efter en kort rundvandring, in till centrum för att bekanta oss med nätverket Vennskap Nord-Sör. Nätverket hjälper parter i Norge upprätta samarbetsprojekt med parter i utvecklingsländer. Undertecknad är i det här skedet lätt omtöcknad och ännu trött efter resorna, men det verkar som om projekten till stor del kretsar kring samarbeten på en mycket lokal nivå. Småskaligt tänkande kan även ge storslagna resultat. Efter vårt besök vid Vennskap Nord-Sör bekantar vi oss med centrala Oslo och byggnader i regeringskvarteret som man ännu diskuterar om man borde riva eller restaurera, många år sedan den fruktansvärda bombningen och massakern. 

Dagen fortsätter med en rundvandring i en förvånansvärt stor koloniträdgård i centrala Oslo, i Sagene. Man kan tala om någonting större än en grön oas i det här sammanhanget. Här ryms både traktorer och höns. 

Väntelistan för att få sin egen lott är, inte särskilt förvånande, väldigt lång. Skriver man upp sig nu kan man få vänta ungefär nio år. Eller sju. Någondera tror jag det var.

City-tupp, cool som få.

Dagen avslutas med middag på den kurdiska restaurangen CaféNazar. I det här skedet går det upp för mig att öl är dyrare i Norge än i mitt kära hemland. Det hindrar förstås inte representanter från Norge, Sverige, Island och Finland att efter middagen besöka en äkta ölstuga. Man kan inte låta bli när det finns en porter som heter Lökketrollet. Diskussionerna är intressanta och ämnena många, även om man låter sig luras av trollet. Lights out igen.

Träff 1, Dag 3

Dag tre beger vi oss till centrala Oslo. Jag får äran att för första gången åka i en Nissan Leaf. Det finns en del elstolpar i Oslo, där man gratis får ladda sin elbil. Vi inleder med en föreläsning om pedagogik för de rika, som är utvecklad för att ge specifikt folkhögskolestuderande en inblick i hur de förhåller sig till globalt ansvar. 

"You can't hate on a plant"

Avslutningsvis får vi lyssna till en fenomenal föreläsning av en representant från projektet Majobo (”MAJOBO –mat og jord der du bor”) om hur man i en stadsdel som kan anses vara ett ghetto i Oslo fick hela närsamhället att komma samman och börja...Odla grönsaker. Grannar som aldrig sagt ett ord åt varandra under 30 år är plötsligt delaktiga i ett grönsaksprojekt mitt i centrala Oslo. Även drogförsäljarna aktiverar sig i rollen som övervakare – ingen ska förstöra våra tomatplantor!

Nästa gång ska vi träffas på Samsö i Danmark. Vi tar farväl av varandra och beger oss i olika konstellationer mot buss- eller tågterminal. Flyget väntar, även om det är flera timmar dit. Fördriver tiden med att läsa enbok. Börjar känna mig alldeles utmattad, men samtidigt är hjärnan fylld av idéer och inspirationen börjar närma sig aldrig tidigare skådade nivåer. Märkligt, det här med hållbar utveckling är ju bara en massa hippiepropaganda. Dags att stiga på planet.

Från flygplatsen tar jag denna gång bussen, stiger av vid fel hållplats, missar sista spårvagnen och promenerar istället mot sovplatsen i Tölö.

(För mer information om personerna bakom fortbildningen och kursinnehållet, besök denna sida)

 Författaren till bloggtexten Sven Söderholm jobbar som utbildningskoordinator vid Vasa sommaruniversitet. Tidigare har han aldrig tänkt så mycket på hållbar utveckling. Spenderar sin fritid med att sitta i soffan hemma i Larsmo och tänka på universum.

Sarja valintoja

Ei siitä ole hirveän kauan, kun itsekin pohdin sivuainevalintoja. Näin englannin pääaineopiskelijana yhdeksi sivuaineeksi valikoitui melkein automaattisesti toinen kieli, sillä se oli tullut aloitettua jo opiskelujen alussa. Kuitenkin sen jälkeen, kun olin joutunut vastaamaan tuhannennen kerran kieltävästi urakyselyihin siitä, tuleeko minusta opettaja vai kääntäjä, niin jouduin tosissaan miettimään, mitä tutkinnolla tuollaisenaan tekisi. Koska edellä mainitut ammatit ja tutkijan ura olivat jokseenkin poissuljettuja, vaihtoehtoja jäi aika vähän. Niinpä ensimmäinen muutos kohti minulle sopivaa tutkintoa lähti sivuainevalinnoista. Koska oma opinahjoni ei tarjonnut esimerkiksi kasvatustieteen opintoja, oli niitä haettava muualta. Suoritinkin ne loppujen lopuksi Vaasan kesäyliopiston kautta Helsingin yliopiston tutkintovaatimusten mukaisesti, ja olen ollut tyytyväinen tähän päätökseen.

Ainakin omasta mielestäni sivuaineista ja sivuainevalinnoista puhuttiin yliopistossa todella vähän. Se on harmi, sillä niillä on mahdollista täydentää omaa pääainettaan juuri oikealla tavalla tai suorastaan pilata koko kokonaisuus. Nopean valmistumisen sijaan opiskelijoita tulisi kannustaa järkeviin sivuainevalintoihin. Mielestäni harkittu kokonaisuus, vaikka se kestäisikin kauemmin suorittaa, on viime kädessä parempi valinta verrattuna nopeasti suoritettuun hajanaiseen tutkintoon. Opiskelijoita tulisi myös rohkaista ja kannustaa tiedekuntarajoja ylittäviin valintoihin, sillä moniosaajille on varmasti kysyntää työmarkkinoilla.

Tulee kuitenkin muistaa, että tasapaino kivan ja järkevän valinnan välillä on myös syytä löytää. Toiset opinnot kiinnostavat luonnollisesti enemmän kuin toiset, mutta kannattaa miettiä palvelevatko ne loppujen lopuksi tavoitetta. Toisaalta, ei ole myöskään mitään järkeä ottaa sivuaineeksi ainetta, josta ei ole itse kiinnostunut vain sen takia, että ”se on järkevä valinta”.

Jos oman yliopiston tarjonta ei kiinnosta, niin kannattaa vilkuilla vieraisiin pöytiin ja tutustua muiden oppilaitosten ja koulutustarjoajien valikoimaan. Kesäyliopisto on tässä mielessä oiva partneri, koska tuomme ohjatut opintokokonaisuudet tänne Vaasaan, helposti saataville. Opinnot ovat iltaisin ja viikonloppuisin, joten myös työssäkäyvillä on mahdollisuus tulla mukaan. Tänä vuonna Vaasan kesäyliopiston tarjoaa perusopintokokonaisuuksia (25-30op) mm. seuraavista aineista: lasten ja nuorten psyykkinen hyvinvointi (UEF), kasvatustiede (HY), psykologia (JY), tuotantotalous (OY), johtaminen (VY), erityispedagogiikka (JY), kemia (JY), kirjallisuustiede (JY), työ- ja organisaatiopsykologia (UEF), historia (JY), ruotsin kieli (VY), luova kirjoittaminen (TY), ja lasten ja nuorten psyykkinen hyvinvointi (UEF). Tarkempiin kurssitietoihin ja ilmoittautumiseen pääset tästä.

Kesäyliopistossa on myös muita omaa osaamista kehittäviä kursseja. Yksi syksyn mielenkiintoisimmista kursseista on InDesign-sivuntaittokurssi (12.-13.11.). Kahden päivän koulutus opastaa sinut InDesignin perusteisiin ja käyttöön, jonka jälkeen sinulla on hallussa perusasiat taitto-ohjelman käytöstä. Kurssi sopii niin viestinnän opiskelijoille tai vaikkapa yrittäjille, jotka joutuvat töissä tekemään ilmoituksia tai muita pienimuotoisia graafisia töitä. Lisätietoja koulutuksesta löydät tästä.

Tsemppiä syksyyn ja rohkeutta tehdä jännittäviä valintoja!

-Mari-

Kirjoittaja Mari Lösönen työskentelee Vaasan kesäyliopistossa koulutuskoordinaattorina ja hänen vastuullaan on työelämän koulutukset. Samalla hän opiskelee englantia Vaasan yliopistossa ja unelmoi opinto-ohjaajan ammatista. Postia voit lähettää hänelle osoitteeseen mari.losonen(at)vaasankesayliopisto.fi

Harjoittelu

Talvella 2014 silmääni osui Vaasan kesäyliopiston ilmoitus, jossa haettiin harjoittelijaa kolmeksi kuukaudeksi kesälle. Kiinnostukseni heräsi, koska olin itsekin aikanaan opiskellut kesäyliopistolla kirjallisuustieteen perusopinnot. Täysin myyty olin siinä vaiheessa, kun luin harjoittelijan työtehtävien kuvauksen. Se kuulosti sellaiselta, mistä pitäisin.

Aluksi tuntui, että erilaisia sivustoja, käyttäjätunnuksia ja työtehtäviä olisi sata erilaista. Mietin, miten muistaisin kaiken (sitten opin post-it -lappujen voiman).  Nyt lopun häämöttäessä kaikki tuntuu selkeältä, vaikka muistilappujen määrä työpöydälläni ei olekaan vähentynyt. Itse asiassa kuviot selkiintyivät kovasti jo ensimmäisen kuukauden jälkeen. Niin TT-kirjeet, Kurki kuin Yammerikin ovat tulleet tutuiksi. Joskus ne ovat eksyneet jopa uniin asti (onneksi kuitenkin hieman huvittavalla tavalla).

Siistinpiäkin päiviä on ollut...

Uusi harjoittelupaikka on aina jännittävä muutos täynnä uuden opettelua. Itselleni tämä oli ensimmäinen varsinainen harjoittelu, jonka olen yliopistoaikana tehnyt. Paljon vaikuttaa se, miten pääsee mukaan työyhteisöön. Heti ensimmäisestä päivästä alkaen koin olevani tervetullut Vaasan kesäyliopistolle. Vaasan kesäyliopiston tiimiä kuvailisinkin pieneksi ja lämminhenkiseksi. Töihin on aina ollut mukava tulla, kun on tiennyt, että siellä odottaa hyvä työilmapiiri ja mukavat työkaverit. Uuden opettelukin oli helpompaa kun apua on saanut aina sitä kysyessä.

Kurssijärjestelyjen maailmaan oli hieman helpompi sukeltaa oman korkeakoulutaustan vuoksi. Yleisten käytäntöjen ymmärtäminen oli tämän takia tuttua minulle. Paljon uutta olen kuitenkin oppinut, nyt kun olen katsonut kursseja toisesta näkökulmasta kuin vain opiskelijana.

Korkeakouluopintojen lisäksi kesäyliopisto tarjoaa monia muita opintoja. Tiesin entuudestaan joitakin, mutta esimerkiksi Ikääntyvien yliopisto ja jotkin ammatilliset koulutukset olivat minulle uusia, positiivisia, tuttavuuksia. Sellaisia pitäisi itsekin hyödyntää enemmän. Ikääntyvien yliopistoa ehkä vasta vähän myöhemmin, mutta viittomakielien opinnot voisivat olla rikastuttavia.

Toukokuinen kampusalue

On vaikea vastata suoraan kysymykseen, mitä olen oppinut. Olen oppinut niin valtavan paljon. Toisessa päässä oppiminen on ollut erilaisten tietokoneohjelmien, kuten Publisherin käyttöä, Kurssinhallintajärjestelmän opettelua, monenlaista viestintää sekä muuta käytännön tasoista oivaltamista. Positiiviseksi olen myös kokenut työn ihmisläheisyyden. Tavalliseen työpäivään on kuulunut joko sähköposteja tai puheluita opiskelijoiden, opettajien tai muiden yhteistyössä toimivien henkilöiden kanssa. Toisessa päässä oppiminen on ollut kokonaisuuksien hahmottamista: miten kurssien järjestäminen tapahtuu alusta loppuun, tai miten toimii yhteistyö esimerkiksi kesäyliopiston ja avoimen yliopiston välillä. Tiivistäen voisi sanoa, että olen oppinut paljon kesäyliopiston toiminnasta niin kokonaisuutena kuin käytännönkin tasolla.

Voin lämpimästi suositella Vaasan kesäyliopistoa seuraaville harjoittelijoille. Työtehtävät ovat olleet vaihtelevia, mikä on ollut minusta mukavaa. Tuleville harjoittelijoille voisin antaa neuvoksi olla oma itsensä ja lähteä rohkeasti mukaan.

Mukavan työn lisäksi tähän kesään kuuluivat kauniit kesäillat

Nyt kun palaan siihen ajatukseen, joka minulla oli viime talvena, voin todeta, että oikeassa olin. Tämä harjoittelu oli juuri sellainen kuin olin ajatellut: sellainen, josta pitäisin. 

Kiitos ihanalle Kesis-porukalle kuluneesta kesästä ja opiskeluintoista syksyä jokaiselle Kesis-henkiselle :-) 

- Susanna 

Kirjoittaja Susanna Kokko työskenteli harjoittelijana Vaasan kesäyliopistolla 2.5.-31.7.2014. Hän jatkaa syksyllä opintojaan Tampereen yliopistossa suomen kieltä opiskellen.

Välineitä työkalupakkiin

En muista sitä kuin eilistä, en tokikaan. Mutta yllättävän usein tekstin äärellä, rakennetta pohtiessa tai runon sanavalintoja pähkylöidessä se palaa mieleen. Kirjoittajakoulutus. Opiskelin vuosituhannen vaihteessa Jyväskylän yliopistossa ja sivuaineenani oli luova kirjoittaminen. Miten ihanaa, sain tehdä juuri sitä, mitä halusin ja siitä ropsahteli vieläpä opintoviikkojakin. Vaihtuvat kirjailijaohjaajat, innostavat kirjoittamistehtävät ja luova monentaustainen ja -ikäinen opiskelijaporukka, joka saattoi keskustella päivän aiheista tai niiden vierestä aina pikkutunneille asti. Se oli mainiota aikaa!

Kirjoittajakoulutuksesta sain eväitä, jotka ovat riittäneet pitkälle ajallisesti ja mielestäni myös sisällöllisesti. Oman kaunokirjallisen tuotannon lisäksi olen päässyt myös ohjaamaan kirjoittajaryhmiä, erikoistuinhan aineopinnoissa luovan kirjoittamisen ohjaamiseen. Viimeksi ohjasin Vaasassa, jossa vedin talvella proosapajan luovan kirjoittamisen perusopintoihin liittyen. Olen jostain syystä itse hyvin innostunut novelleista ja onnekseni juuri niihin myös kurssilla paneuduttiin. Kirjoitan juuri nyt novelleja itse ja luenkin paljon - ja pelkäänpä, että innostukseni näkyi, jopa välittyi opiskelijoille. Sen suuntaista palautettakin sain.

Olen yrittänyt pitää kirjoittamisen ohjenuoranani presidentti Mauno Koiviston kuuluisaa lausetta: ”Pitää olla jotain sanottavaa ja kykyä sanoa se.” Kirjoittajakoulutuksessa voidaan tarjota välineitä erityisesti viimeksi mainittuun. Kykyä sanoa - tai tässä tapauksessa kirjoittaa - voidaan kehittää. Kukaan ei osaa syntyessään kirjoittaa romaania, novellia tai runoa. Kukaan ei ylipäänsä osaa kirjoittaa, ei edes puhua. Kieli kehittyy vain vuorovaikutuksessa muiden kanssa. On tietenkin kirjoittajan oma valinta, mitä tarjotuista välineistä hän käyttää tai kehittääkö niiden avulla jotain aivan ennennäkemättömiä kuokkia ja lapioita itselleen.

Mutta sitä sanottavaa, voimmeko me ohjaajat sitä kirjoittajan eteen kantaa? Emme. Mutta voimme toki lempeästi töniä ihmistä kohti hänen ikiomaa, salaista aiheiden lähdettään ja ehkä auttaa vähän välttämään

ympäröivän ryteikön vaaroja.

Päivi Heikkilä-Halttusen toimittamassa mainiossa Luovuuden lähteillä -teoksessa lasten- ja nuortenkirjailijat kertovat, kuinka heistä tuli kirjailijoita. Lähestulkoon kaikki mainitsevat tärkeitä ihmisiä, usein äidinkielenopettajia, jotka ovat ohjanneet ja kannustaneet nuorta kirjoittajaa. Sari Peltoniemi kiittelee lisäksi kirjailijantaipaleensa alussa Orivedellä käymäänsä kirjoittajakurssia: "Kukaan ei sanonut, miten minun pitää kirjoittaa, vaan ennemminkin, millaisia asioita kirjoittamisessa kannattaisi ottaa huomioon. Sain välineitä työkalupakkiin. Tästähän kirjoittajakoulutuksessa on kysymys, eikä siitä, että kaikista koulittaisiin samanlaisia tasapäitä." (s.313)

Kirjallista kesää ja teräviä kyniä jokaiselle!

Mervi Heikkilä

kirjoittaja, kirjastotoimenjohtaja

"Jäi jälki sydämiimme, jälki unelmiin - teille laulamme nyt näkemiin…"

Kevät on haikean ihanaa aikaa. Luonto herää hennoin silmuin ja mustan mullan läpi puskee pieniä vihreitä alkuja. Lasten kevätjuhlissa hätkähtäen tajuaa miten omat kullanmurut ovat vaivihkaa kasvaneet isommiksi ja siirtymiset tutusta ja turvallisesta ympäristöstä uuteen ja ihmeelliseen sykähdyttävät, oli se siirtyminen sitten päiväkodista eskariin tai kotoa opiskelemaan lähteminen.  

Nuorille kevät on valintojen aikaa. Koululaiset tekevät kieli- ja valinnaisiainevalintoja, ysit miettivät mihin hakeutua toisen asteen opintoihin. Abit pohtivat tarkkaan minkä oppilaitoksen hakuun eniten panostaa, etteivät ensikertalaisen hakijan extrapisteet menisi hukkaan.

Koulutuspoliittisissa keskusteluissa pinnalla on valtionosuuksien pienenemisten lisäksi oppivelvollisuuden laajentaminen 16 vuotta täyttäneisiin. Vapaan sivistystyön edustajat ovat huolissaan siitä, että kansanopistoja ollaan jättämässä pois mahdollisten opiskelupaikkojen listalta. Nämä ovat kuitenkin olleet hyödyllisiä juuri siinä kohderyhmässä, jota varten uusi oppivelvollisuusvuosi on suunniteltu. Jyri Manninen toteaa Sivistys.netin blogissa fiksusti, että vuodessa ei kukaan mene pilalle, vaikka opiskelisi jotakin, mikä ei suoraan johda tutkintoon.

”Sen sijaan vuosi omaehtoisia, itse valittuja opintoja voi muuttaa ihmisen koko elämän. Omaehtoisuus synnyttää onnistumisen ja osallistumisen tunteita, mikä puolestaan lisää ihmisen hyvinvointia, itseluottamusta ja kykyä tunnistaa omia vahvuusalueita ja kiinnostuksen kohteita.” (http://www.sivistys.net/nakokulma/oppivelvollisuuden-rinnalle-oppimisoikeus/)

Tänä keväänä Vaasan kesäyliopisto sai Suomen kulttuurirahaston Etelä-Pohjanmaalta 6000e suuruisen apurahan nuorten kesäkurssien toteuttamiseen (https://www.skr.fi/fi/ajankohtaista/etel%C3%A4-pohjanmaan-rahasto-jakoi-apurahoina-enn%C3%A4tyssumman). Kiitämme tästä, ja tarjoamme nuorille mahdollisuuden löytää omia kiinnostuksen kohteita, inspiraatiota ehkä tulevaisuuden ammattiinkin valokuvauksen, kirjoittamisen, sarjakuvien ja animaatioiden maailmoista.

Nuorten kesäkursseja

Vähän vanhemmille kesäyliopiston järjestämät avoimen yliopiston kurssit ovat hyvä tilaisuus maistaa akateemista maailmaa. Tarjolla on yksittäisiä kursseja ja isompia ainekokonaisuuksia kotimaisten avointen yliopistojen kurssitarjonnasta suomeksi ja ruotsiksi. Vielä tänä vuonna on myös mahdollista hakea opintoseteliä kurssimaksujen kattamiseen. Ylioppilaatkin voivat vinkata lähipiirille, että mainio ylppärilahja olisi lahjakortti esimerkiksi kemian perusopintojen 25op suorittamiseen tulevana syksynä Vaasassa.

Meidän huushollissa molemmat lapset jatkavat kesän jälkeen entisissä kouluissaan. Jospa sen ansiosta tänä vuonna itse suoriutuisin alakoulun kevätjuhlassa jäähyväislaulun kuuntelemisesta ilman nessupakettia!

”Turvallista matkaa me toivotamme näin
On aika purjeet nostaa ylöspäin
Turvallista matkaa aalloilla elämän
Kanssa hyvän ystävän”

Onnea kevään valintoihin ja ihania kevätjuhlahetkiä!

Miia