Koulun alkaessa

Perheemme on hurahtanut täysin tablettitietokoneen käyttöön. Sitä nopeasti tottuu siihen, että netti käynnistyy hipaisusta, kulkee mukana kaikkialla ja yhteys lähes kaikkialle on aina helposti saavutettavissa. Monenlainen tieto on vain hipaisun päässä. Koulujen alkaessa tiedotusvälineet ovat kirjoittaneet paljon älypuhelinten yleistymisestä myös pikkukoululaisten keskuudessa. Informaatiota on saatavilla yhä enemmän ja yhä helpommin. 

Miten toimia vanhempana tässä oikein? Ihan pieniä lapsia kehotetaan kuljettamaan kantorepuissa ja rattaissa kasvot vanhempaa kohti, jotta kohdattavien ärsykkeiden määrä ei olisi liian suuri ja ylittäisi lapsen luontaista sietokykyä. Nyt kuopuksen koulun alkaessa ajoittain hirvittää kaikki se tiedon määrä jota hän netin kautta kohtaa jo nyt. Tuon ikäisenä itse oli aikuisilta saadun tiedon varassa ja lähteestä riippuen se tuli eri tavoin suodatettuna. 

Onneksi tämän päivän kouluissa opetetaan myös medialukutaitoa. Mediakasvatus.fi määrittelee medialukutaidon näin: 

”Medialukutaito on ihmisen perustaito, joka liittyy medioiden käyttöön. Siihen kuuluu taito käyttää asianmukaisia laitteita sekä taito suodattaa ja arvioida vastaanotettua informaatiota. Puhutaan myös kriittisestä medialukutaidosta, jossa painotetaan nimenomaan taitoja, joiden avulla ihminen pystyy arvioimaan mediasisältöjä kriittisesti ja median esitystapoja tulkiten. Mediakielitaito on medialukutaitoa laajentava käsite, jolla tarkoitetaan lukutaitoa laajempaa osaamiskenttää. Mediakielitaitoinen ihminen osaa paitsi tulkita ja analysoida, myös tuottaa itse mediaa ja ”puhua” median avulla.  Mediataju on käsite, joka on yhtäläinen medialukutaidon kanssa. Mediataju on tietoisuutta, joka sisältää ymmärryksen mediakulttuurista ja kyvyn itsenäiseen pohdintaan.”

Näin koulunaloitusaikaan netin keskustelufoorumeilla on liikkunut runo, jonka alkuperäistä kirjoittajaa ei tiedetä. 

Näihin sanoihin, näihin tunnelmiin! 


PITKÄSÄÄRELLE 
"Reppu on ostettu. Kengät katsottu. 
Äitiä varoitettu: 
älä sitten itke. 
Sinä olet jo iso, 
kuvitelmissani vielä 
joskus kiikut vauvana sylissäni. 
Tahtoisin reppuusi panna 
monia hyviä asioita: 
kauneuden 
avaruuden 
ennakkoluulottomuuden 
tuulen ja 
auringon. 
Toivoisin, että sinä 
saisit opettajaksesi 
ihmisen 
joka antaisi sinulle tiedon 
ja kehottaisi sinua epäilemään sitä. 
Siitä syntyy oivallus. 
Ota vaan vielä kädestä, 
hikisestä nyrkistä. 
Likistä vähän. 
Seisot rannalla, Pitkäsääri." 



Jutun kirjoittaja Miia Äkkinen toimii Vaasan kesäylipistossa rehtorin sijaisena ja totuttelee uuteen elämään ei enää pikkulapsiperheen vaan koululaisperheen äitinä. Kuva Länsimetsän koululta 14.8.2012